Wasfamili tapaaminen osa 2

IMG_6777Sana wasfamili tarkoittaa isäntäperhettä ja tänään meillä oli toinen tapaaminen meidän paikallisen isäntäperheen kanssa. Kävimme tällä kertaa heillä kylässä.

Meidän wasfamilin koti on alhaalla vuoren rinteellä, joten pääsimme auton kyydillä alas. Isäntäperheen isä ja osa perheen lapsista tuli meitä vastaan tien risteykseen, missä jäimme auton kyydistä pois. Kävelimme siitä vielä noin viisi minuuttia pientä polkua pitkin heidän talolleen. Olemme menneet monta kertaa sen risteyksen ohi ja olen luullut, että tielle näkyvät talot ovat ainoita. Pienen mutkaisen polun varrelta paljastui kuitenkin monta taloa.

Ilta sujui jälleen mukavasti ja lapset nauttivat kyläilystä. Olimme kyläilemässä pimeän aikaan, mikä oli lapsista erityisen jännittävää ja hauskaa. Lapset leikkivät isäntäperheen lasten kanssa taskulampuilla ja me saimme jälleen käyttää kaiken mahdollisen kielitaidon keskusteluihin.

Saa muistaa rukouksin tuota perhettä ja meidän tapaamisia. Ensi viikolla menemme heille yökylään. Uskon, että nuo tapaamiset kasvattavat kielitaitoa, mutta samalla myös madaltaa kynnystä tutustua jatkossakin paikallisiin ihmisiin.

IMG_6892Tällä viikolla olemme saaneet osamme myös paikallisista eläimistä ja ilman kosteudessa. Yhtenä päivänä huomasin, että kaksi aurinkolasikoteloa oli homehtunut ja samantien tajusin pari homehtunutta vaatetta ja repun. Pesemällä suurin osa homeesta lähti pois. Sen jälkeen olemme levittäneet vähänkin kosteita vaatteita naruille, ettei enempää homehtuisi. Onneksi homehtumusriski oli meillä tiedossa etukäteen, joten emme tuoneet tänne parhaita vaatteita. Tuulettimet auttavat hieman kierrättämään ilmaan.

Olemme iltaisin huomanneet, että huoneessamme vilistää useampia liskoja, pieniä gekkoja. Niistä ei ole haittaa ja niiden liikkeitä on mukava seurata. Yhtenä yönä kuulimme myös vähän isompaa rapinaa ja huoneessamme oli hiiri. Ällöttävää! Jukka seuraili hiiren liikkeitä ja sai saalistettua sen. Aiemmin päivällä olimme kuulleet seinänaapureilta, että heillä oli ollut hiiri huoneessa, joten toivottavasti se oli sama yksilö. Täällä hiiret ja rotat eivät ole kuulemma harvinaisuus. Tänä viikonloppuna teemme ruuat itse ulkona, joten toivottavasti ruuat ei houkuttele tänne lisää hiiriä tai rottia.

Onneksi hiiri ja home on vain pieni osa elämää täällä ja jatkamme hyvillä mielin leiriä! 🙂

Kaisa

Kommentit:

Veli Voipio - 12.02.2016
Gekkolisko kuulemma ääntelee, jotain naksautuksen tapaisia. Kerran meidän Riku noin kymmenvuotiaana halusi testata kuuleeko hän niitä naksautuksia ja otti gekkoliskon korvan lähelle. Gekkolisko puri häntä korvasta eikä meinannut päästää irti. Tämä tiedoksi jos teidän lapset haluaa kokeilla. Tosin siitä ei jäänyt pysyviä traumoja.

Pirkko - 12.02.2016
Ei hiiriin yleensä kuole. On niitä täällä Lähkkärin likelläkin.

Jukka - 13.02.2016
Joo, tuli ryttylän hiiret, ja rotatkin, tutuksi. Oli hyvää totuttelua viidakon tunkeilijoihin :)

Laura - 13.02.2016
Millainen se teidän isäntäperhe on? Kasvattavatko he jotain ruokaa elääkseen vai miten siellä elanto hankitaan? Montako lasta heillä on? Kauhean mielenkiintoiselta kuulostaa tuo viidakkoleirielämä isäntäperheineen kaikkineen. Varmasti on myös väsyttävää, joten voimia ja siunausta teille kaikille!

Jukka - 13.02.2016
Joo, kasvattavat monenlaista ruokaa. Heillä on neljä lasta. Vanhin on 9 ja nuorin kolmen joulun ikäinen. Tok Pisinin kielellä ikä lasketaan jouluina :)

Paula Jäntti - 17.02.2016
Ihana lukea ahkerasti lähetettyjä kuulumisianne ja seikkailujanne, vaikka itse olenkin laiska kommentoimaan. On se elämä siellä niin erilaista kuin täällä koti-Suomessa, jossa pari päivää ollut mukava hiihtosää. Huomenna sää ehkä taas muuttuu leudompaan ja sateisempaan suuntaan. Vaihtelevaista ollut koko talvi! Iloa, voimia ja Isän huolenpitoa ja siunausta koko perheelle tuleviin päiviin! Teitä muistaen <3



Kommentti julkaistaan hyväksymisen jälkeen

6 thoughts on “Wasfamili tapaaminen osa 2”

  1. Gekkolisko kuulemma ääntelee, jotain naksautuksen tapaisia. Kerran meidän Riku noin kymmenvuotiaana halusi testata kuuleeko hän niitä naksautuksia ja otti gekkoliskon korvan lähelle. Gekkolisko puri häntä korvasta eikä meinannut päästää irti. Tämä tiedoksi jos teidän lapset haluaa kokeilla. Tosin siitä ei jäänyt pysyviä traumoja.

    1. Joo, tuli ryttylän hiiret, ja rotatkin, tutuksi. Oli hyvää totuttelua viidakon tunkeilijoihin 🙂

  2. Millainen se teidän isäntäperhe on? Kasvattavatko he jotain ruokaa elääkseen vai miten siellä elanto hankitaan? Montako lasta heillä on? Kauhean mielenkiintoiselta kuulostaa tuo viidakkoleirielämä isäntäperheineen kaikkineen. Varmasti on myös väsyttävää, joten voimia ja siunausta teille kaikille!

    1. Joo, kasvattavat monenlaista ruokaa. Heillä on neljä lasta. Vanhin on 9 ja nuorin kolmen joulun ikäinen. Tok Pisinin kielellä ikä lasketaan jouluina 🙂

  3. Ihana lukea ahkerasti lähetettyjä kuulumisianne ja seikkailujanne, vaikka itse olenkin laiska kommentoimaan. On se elämä siellä niin erilaista kuin täällä koti-Suomessa, jossa pari päivää ollut mukava hiihtosää. Huomenna sää ehkä taas muuttuu leudompaan ja sateisempaan suuntaan. Vaihtelevaista ollut koko talvi!
    Iloa, voimia ja Isän huolenpitoa ja siunausta koko perheelle tuleviin päiviin! Teitä muistaen <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.