Ystävämme Liisa ja Kaisa





Hei Sadeharjujen lähettäjät! 

Helmi ja Kaisa

Tällä kertaa teitä tervehtivät lastenhoitajat Kaisa ja Liisa! Meistä on kuulemma kyselty ja siksi lupasimme kirjoittaa jotain itsestämme ja työstämme täällä Englannissa. Tutustuimme Sadeharjun perheeseen kaksi vuotta sitten Ryttylässä opiskellessamme siellä Kansanlähetysopiston raamattulinjalla. Leevin kanssa leikimme usein ruokalassa ja pihalla ja kävelemään opetteleva Helmi oli ilonamme raamattuluennoilla. Viime keväänä teimme tahoillamme päätöksen lähteä Sadeharjujen avuksi Etiopiaan. Työlupa-asioiden myötä kohteeksi tulikin sitten Etelä-Englanti, mikä sekin sopi meille ihan mainiosti.

Kaisan terveiset: 
Olen Kaisa Loikala, 24, ja ammatiltani olen farmaseutti. Valmistumisen jälkeen olen kuitenkin viettänyt muutaman välivuoden. Ensin opiskelin vuoden verran Kansanlähetysopiston raamattulinjalla Ryttylässä, missä tutustuin Sadeharjuihin sekä Liisaan, ja sen jälkeen työskentelin vajaan vuoden Bulgariassa hoitaen toisen lähettiperheen lapsia. Alun alkujaan lähtöni Sadeharjujen mukaan  oli vitsi kaveriporukan kesken, mutta viime kevään aikana vitsistä alkoi pikkuhiljaa tulla totta ja täällä sitä nyt ollaan. Olehan siis varovainen mitä vitsailet, Jumalalla tosiaan on huumorintajua! 😉 Nyt iloitsen siitä, että saan olla jakamassa tätä elämän vaihetta Sadeharjujen ja erityisesti lasten kanssa. Tämä vaihe on suurien muutosten aikaa lasten vielä niin pienissä elämissä ja iloitsen, että voin täällä Englannissa olla lapsille se Suomesta tuttu ja suomea puhuva leikkikaveri, jonka kanssa on turvallista hämmästellä vierasta kulttuuria ja kieltä. Nautin lasten kanssa touhuamisesta ja onkin hienoa olla sillä tavalla mukana lähetystyössä. Uskon, että nämä kolme kuukautta opettavat minulle paljon; kielitaidon lisäksi paljon minusta itsestäni sekä Jumalasta.

Liisan terveiset:

Lenni ja Liisa

Olen Liisa Antola, 34, siviiliammatiltani luokanopettaja. Viime vuonna opetin Salossa ekaluokkalaisia, mutta olen nyt tämän lukuvuoden sieltä opintovapaalla, jotta voin reissata Sadeharjujen lastenhoitoapuna. Ajatus tästä alkoi elää jo Ryttylässä kaksi vuotta sitten, mutta vähitellen se alkoi muuttua todeksi. Odottelen kovasti Sadeharjujen työlupa-asioiden selviämistä, koska tarkoitus olisi olla heidän apunaan vielä ensi kevään ajan. Oli suuntana sitten Etiopia tai joku muu, olen onnellinen siitä, että saan olla ”Suuressa mukana” ja näin mukana lähetystyössä tavalla, joka tuntuu minulle omalta. Saan olla antamassa apua, mutta koen olevani myös itse saavana osapuolena oppimassa uutta ja nauttimassa lasten kiintymyksestä. Koen, että tämä on minulle ammatillisestikin opettavainen kokemus, koska opetan työssäni paljon myös englantia aloittelijoille. Täällä saan siis olla paitsi haastamassa ja kehittämässä omaa kielitaitoani, myös seuraamassa läheltä, miten Leevi ja Helmi omaksuvat englannin alkeita aidossa kieliympäristössä.

”Hello Leevi, hello Helmi, hello Lenni, it’s nice to see you here!” 
Hoitopäiviä vietämme yleensä Bournemouthissa Sadeharjujen kotona. Siellä sisällä yökyläleikkiä peittoveneessä, ”uimme” sängyllä, hypimme sohvalta ”mereen”, matkustamme lentokoneessa tai junassa, hoidamme nukkevauvoja nimeltä SusannaN ja Eija, luemme kirjoja, laulamme suomeksi ja englanniksi. Säät ovat olleet varsin sateisia, mutta yleensä käymme silti aamupäivisin ulkoilemassa joko leikkipuistossa tai muuten seikkailemassa. Olemme esim. löytäneet paljon etanoita, joilta olemme sitten suomeksi ja englanniksi laulaen kyselleet sääennusteita.

Kerran viikossa lapset tulevat hoitoon meille Christchurchiin (tai Kaistöötsiin, kuten Helmi sanoisi) lyhyen junamatkan päähän. Siellä käymme seurakunnan lastenkerhossa, jossa on paljon vapaata leikkiä, mutta myös ohjattu musiikkiosuus. Yksi parhaista jutuista on ollut naamiaisasulaatikko, josta löytyy esim. prinsessamekkoja ja formulakuski- ja palomiesasu. Musiikkihetkessä hittejä ovat olleet nokkahuilut, tikkarin muotoiset rummut ja saippuakuplat. Ja on ollut kiva huomata, että muutamat laulut sujuvat lapsilta jo iloisesti englanniksi. Lähes joka päivä laulamme kotonakin laulua ”Row, row, row a boat”. Lisäksi olemme harjoitelleet nimen ja iän kysymistä ja kertomista sekä numeroita ja eläimiä.

Lenni ei ihan vielä ole päässyt kielikylpyyn, vaan opettelee eläinten nimiä ja ääniä suomeksi. Nyt on tutti jäänyt historiaan ja sen myötä Lenni kyllä kommunikoi jo varsin paljon. Hyvin on Lennikin pärjännyt päivät meidän kanssamme, aamuisinkaan ei ole tullut mitään ikäväkriisejä äidin ja isän lähtiessä kouluun. Välillä Lenni on kuitenkin aika sylipoika ja siksi on todella hyvä asia, että meitä on kaksi lastenhoitajaa, kun myös Helmi ja Leevi kaipaavat leikkikavereita ja virikkeitä vieraassa (kieli)ympäristössä.

Aika lentää kuin siivillä ja enää onkin jäljellä neljä viikkoa täällä Englannissa. Kiitollisin mielin nautimme olostamme täällä ja kiitämme teidän rukoustuestanne. Siunausta jokaisen loppuvuoteen! 🙂

Kommentit:



Kommentti julkaistaan hyväksymisen jälkeen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.