Kirjoittajalta Kaisa

Maaliskuussa sairastelimme paljon jokainen vuorollaan, vuorotellen nuhaa ja mahatautia, mutta nyt olemme olleet pari viikkoa terveitä. Täällä koronaluvut ovat olleet viime viikot noususssa ja erilaisia rajoituksia on lisätty. Tällä hetkellä maassa matkustaminen eri provinssien välillä on kiellettyä ja monia muitakin rajoituksia on, mutta ne ei paljoa vaikuta meidän elämään. Lapset voivat käydä normaalisti koulua ja me töissä, joten siitä olemme iloisia.

Työt klinikan apteekissa pitää minut kiireienä. Olen yrittänyt saada lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden tilaamisen hieman sujuvammaksi, mutta moni asia on hidasta ja korona tuo oman haasteen. Tilaamme lääkkeitä maan sisältä, jos mahdollista, mutta usein joudumme tilaamaan ne Australiasta. Sen lisäksi tilaamme Euroopasta ja Amerikasta halvempia isoja määriä, mutta silloin tavarat tulee merirahtina ja niitä saamme odotella usean kuukauden ajan, joten ne täytyy suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Tälläkin hetkellä meillä on merikontissa klinikalle tulevia lääkkeitä ja hoitotarvikkeita Laen (rannikkokaupungin) satamassa. Kontti on ollut jo monta viikkoa satamassa tulliselvityksessä ja alunperin lääkkeet on tilattu jo lokakuussa. Australiasta saamme lääkkeet lentorahtina joka kuukausi ja sieltä olemme paljon tilanneet viime aikoina, vaikka se onkin kalliimpaa.

Klinikkatyön lisäksi minua on pyydetty mukaan suulliseen raamatunkertomusrojektiin. Se on samanlainen projekti mihin minun oli tarkoitus mennä pari vuotta sitten mukaan, mutta projektia ei koskaan saatu alkuun. Tämäkin projekti on vasta suunnitteluvaiheessa ja sen on tarkoitus alkaa ensi vuoden alussa. Tällä kertaa meillä on jo kaksi eri kieliryhmää tiedossa projektiin ja pieni tiimi kasassa. Toisessa näistä kieliryhmistä on järjestömme työntekijä raamatunkäännöstyössä, joten valmiit suhteet on hyvä asia. Projektin ensimmäisessä vaiheessa olisi tarkoitus kouluttaa näitä kahta kieliryhmää ja kouluttaa osasta heistä kouluttajia. Ja sen jälkeen tarkoituksen on laajentaa projektia ympäröiviin kieliryhmiin. Meillä on nyt neljän hengen tiimi suunnitelemassa projektia, mikä on parempi alku kuin edellisessä projektissa, koska silloin kaikki kaatui siihen, ettemme saaneet koottua sopivaa tiimiä. Olen tästä erittäin innoissaan, koska tämän maan kulttuuri on vahvasti suullinen kulttuuri ja suullisilla raamatunkertomusprojekteilla on ollut erittäin innostavia tuloksia!

Mukavaa viikonloppua!

Kaisa

Meidän kodin takana oli kaunis iso sateenkaari yhtenä iltana! Saamme luottaa Jumalan antamiin lupauksiin hänen huolenpidostaan.

Eilen koitti odotettu päivä ja pääsimme pois karanteetista. Ensimmäisenä lapset halusivat hakea koiramme kotiin.

Karanteeni sujui hyvin ja pysyimme terveinä. Olemme kiitollisia, että saimme olla karanteenissa täällä Ukarumpassa. SIL (yhteistyöjärjestömme) on hakenut valtiolta erityislupaa työntekijöilleen suorittaa karanteeni Ukarumpassa, pääkaupungin hotellin sijaan. Säännöt ovat tiukat, mutta niitä noudattamalla meillä ja monilla meidän jälkeen tulevilla on mahdollisuus suorittaa karanteeni täällä. Jotkut ovat pahoitelleet, että joudumme olemaan aitojen sisällä, mutta se ei meitä haitannut. Täällä sentään saimme ulkoilla ja olla kotona, kun toinen vaihtoehto olisi ollut pieni hotellihuone.

Jukka aloitti työt eilen ja itse sovin klinikan kanssa, että aloitan työt ensi viikolla, kun lapset palaavat kouluun. Maanantai on koulun aloituspäivä kaikille niille, jotka tulivat samalla lennolla Malesiasta Papualle. Tänään kävimme koululla perheiden yhteisellä piknikillä ja lapset saivat tavata kavereita, käydä kurkkaamassa luokkahuonetta ja moikkaamassa opettajaa.

Kaisa

Pääsimme viikko sitten perille Ukarumpaan. Olemme täällä ensimmäiset kaksi viikkoa karanteenissa. Pihalle on vedetty huomionauhat, joita emme saa ylittää, eikä kukaan saa tulla sen lähemmäksi meitä. Meille oli karanteenin ajaksi täytetty jääkaappi valmiiksi ja meidän ystävät olivat tehneet pakastimeen valmiita ruokia, ettei ensimmäisinä päivinä tarvitse alkaa kokkailemaan. Olemme kiitollisia, että meistä tulijoista pidetään hyvää huolta.

Ensimmäiset päivät toivuimme aikaeron ja matkan aiheuttamasta väsymyksestä, mutta nyt alkaa olla jo normaali rytmi arjessa. Olemme myös purkaneet matkalaukkuja ja varastosta laatikoita, ja vähitellen tavarat ovat löytäneet paikoilleen ja alkaa tuntua taas että olemme kotona.

Olemme tehneet myös pieniä projekteja, joita olemme aiemmin miettineet. Jukka laittoi tiskipöydän yläpuolelle valot, että illallakin näkee tiskata. Ostimme Suomesta keittiöön seinälle ruuvattavat tiskien kuivaustelineet, koska täältä saatavat telineet ovat ihan onnettoman pieniä ja epäkäytännöllisiä. Nyt meillä on avonainen astiankuivauskaappi seinällä ja pöytätilaa lisää keittiössä. Ostin myös Suomesta harmaata verhoilukangasta ja ompelin punaisiin sohviin uudet päälliset, niin on kaikki sohvat suunnilleen samaa väriä.

Meidän kadonnut matkalaukkukin on saapunut maahan ja ilmeisesti tänään pitäisi olla Ukarumpassa, toivottavasti kuljettavat sen pian meille kotiin asti. Siellä on nimittäin osa meidän ruisleivistä, joita tänne toimme. Voi olla, että ne on jo menneet pilalle, jos ei ole, niin syödään vähän rapsakampaa leipää.

Kaisa

Emme ehtineet saamaan ajoissa erityislupaa, joka vaaditaan tällä hetkellä Papualle maahan saapumista varten. Odotimme laukut pakattuina tähän aamuun asti ja viime hetkillä jouduimme perumaan lennot, koska lupaa ei kuulunut. Nyt hengähdämme hetken ennen kun teemme uusia suunnitelmia lähdöstä.

On ollut rohkaisevaa kuulla kuinka monet ovat rukoilleet puolestamme. Luotamme siihen, että asiat menee niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Palaamme taas asiaan, kun olemme jatkosta viisaampia. Olemme kiitollisia rukoustuesta!

Kaisa

Kuukaudet Suomessa ovat menneet nopeasti ja nyt olemme taas valmistautumassa lähtöön. Meillä on paluuliput ensiviikon tiistaille, mutta lähtö on edelleen epävarmaa. Meillä on monta epävarmuustekijää ennen lähtöä, joten saamme jännittää lähtöpäivään asti että onnistuuko lähtö. Pyydämme rukoilemaan asian puolesta. Kirjoittelemme taas kunhan selviää pääsemmekö lähtemään vai ei.

Kaisa