Sadeharjuilla

Elämme erikoisia aikoja ja koko maailma on sekaisin koronviruksen myötä. Myös me olemme saaneet osamme koronaviruksen aiheuttamista erityisjärjestelyistä. Maan ensimmäinen virallinen koronatapaus todettiin viime viikolla. Tähän asti olemme saaneet elää rauhassa viruksen suhteen ja meillä ei ole ollut suurempaa huolta asiasta. Olen myös lukenut uutisista, että auringon uv-säteily, kuumuus ja korkea kosteustaso hidastaisi viruksen leviämistä. Tietysti viruksen leviäminen on todennäköistä myös täällä. Ja jos virus alkaa levitä tässä maassa, sillä ei ole kovin hyvät seuraukset.

Viime viikolla teimme päätöksen pysyä maassa, koska viruksen suhteen täällä oleminen on todennäköisesti turvallisempaa kuin lähteä matkustamaan kohti Suomea. Ja todennäköisesti emme olisi edes ehtineet täältä pois, ennenkuin rajoja alettiin sulkemaan ja lentoja lopettamaan. Ennen pääsimme täältä matkustamaan helposti Australiaan ja sinne pääsi esimerkiksi tarvittaessa sairaalahoitoon, mutta perjantaina Australia kuitenkin sulki rajat kuten moni muukin maa. Eilen myös Papua-Uuden-Guinean rajat laitettiin kiinni ja kuulimme, että kaikki PUGin maan sisäiset lennot ja kaikki maan sisäinen muu matkustaminen kielletään huomisesta alkaen. Liikkumista tullaan valvomaan poliisien ja armeijan voimin. On vaikea arvioida mihin suuntaan asiat kehittyvät maan sisällä ja maailmanlaajuisesti. Nyt siis olemme täällä eristyksissä, kuten moni muukin ulkosuomalainen eri puolilla maailmaa ja moni kotimaassa.

On ollut vaikea pysyä mukana nopeissa käänteissä, kun tilanteet vaihtuvat hyvin nopeasti. Olemme saaneet kuitenkin kokea rauhan tässä tilanteessa, vaikka se monta huolta herättääkin. Luotamme Jumalan huolenpitoon joka hetkessä! Kristittynä on turvallista tietää, että elämämme ei ole omissa käsissä. Saamme luottaa Jeesukseen ja hänen kanssaan meillä on aina toivoa. Rukoillaan, että virus ei pahemmin leviäisi tässä maassa ja että maailmanlaajuinen tilanne voisi pian laantua pian.

Kaisa

Tammikuun alussa matkustin Helmin kanssa Suomeen, koska Helmillä oli jatkotutkimuksia viime vuonna alkaneiden leukakipujen takia. Nyt kuvauksissa löytyi tulehdusta leukanivelistä ja Helmi sai niihin hoidon. Nyt seuralaimme, että auttaako kertahoito. Olemme kiitollisia, että kaikki Suomessa järjestyi niin hyvin. Saimme etukäteen muutaman vastaanottoajan ja osan he pystyivät järjestämään nopealla aikataululla. Suomen terveydenhuolto on kyllä erittäin hyvätasoista, vaikka usein siitä kuulee huonoa. Kun on jonkin aikaa elänyt täysin erilaisissa olosuhteissa ja näkee, ettei hoitoa ole juurikaan saatavilla erikoissiraanhoitoa vaativiin ongelmiin tai edes perussairauksiin, niin osaa olla kiitollinen siitä mitä kotimaassa on.

Reissumme oli erittäin tiivis ja lyhyt, mutta siitä huolimatta ehdimme nähdä joitakin ystäviä sekä sukulaisia. Valitettavasti aika loppui kesken ja monta suunniteltua tapaamista jäi tekemättä.

Saavuimme takaisin kotiin pari viikkoa sitten ja lensimme Hong Kongin kautta. Pian paluumme jälkeen Papua-Uuden-Guinean terveysviranomaiset ovat aloittaneet erilaisia toimenpiteitä, ettei koronavirus pääsisi leviämään maahan. Maahan matkustamista Aasiasta on rajoitettu. Olemme kiitollisia, että ehdimme takaisin ennen kuin näitä järjestelyjä oli tehty. Jos erilaisia järjestelyjä vielä kiristetään, niin se hankaloittaa paljon Euroopan suunnasta matkustamista. On lähes mahdotonta matkustaa Euroopasta tänne ilman välilaskua Aasiassa, toinen vaihtoehto on kiertää maapallon toiselta puolelta Amerikan kautta. Jukan veljen perheen on tarkoitus tulla meille ensi viikolla, joten jännitämme nyt pääsevätkö he tulemaan.

Kaisa

Me olemme saaneet viettää joulua Jukan vanhempien ja lasten serkun kanssa. Ukarumpassa kauppa ja kaikki muut palvelut on kiinni kaksi viikkoa, joten meillä on ollut rauhallinen joulun aika. Olemme viettäneet aikaa yhdessä pelaillen ja tekemällä pieniä retkiä lähialueella muutaman päivänä.

Hyvää ja siunattua uutta vuotta teille jokaiselle! Kiitokset myös kaikesta tuesta kuluneen vuoden aikana.

Kaisa

Itsenäisyyspäivän terveiset täältä Ukarumpasta. Täällä meillä oli normaali koulu- ja työpäivä, mutta huomenna kokoonnumme toisten suomalaisten kanssa yhteen juhlimaan itsenäisyyspäivää. Tällä hetkellä täällä on meidän lisäksi seitsemän muuta suomalaista. -Kaisa

Taas on mennyt pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Arki vie mennessään ja aika menee välillä liian nopeasti. Marraskuussa olin jälleen mukana Vanhan testamentin käännöskurssilla avustajana ja sen lisäksi minulla oli paljon erilaisia tapaamisia projektin suunnitteluun liittyen. Marraskuussa olimme myös jokainen vuorotellen kipeänä, nyt olemme taas kaikki onneksi terveitä.

Täällä odotetaan jo kovasti joulua. Jukan vanhemmat ja veljentyttö saapuvat tänne viettämään joulua meidän kanssa, heidän tuloonsa on enää 15 yötä!

Viime keväänä vierailimme Kuopiossa ja Kallaveden kirkossa saimme kuulla musiikkia seurakunnan nuorisokanttorilta Jarkko Maukoselta. Olisimme mielellään kuunnelleet tuota musiikkia koko illan ja jättäneet oman osuuden väliin, oli niin hyvää musiikkia. Tässä vielä linkki Jarkon tekemään joululauluun, missä joulun sanoma tulee selkeästi esille. Loistavaa, että tällaisia muusikoita löytyy seurakunnista!

-Kaisa

Saimme nauttia ystävämme Anun vierailusta täällä Ukarumpassa viikon ajan syyskuun alussa. Oli ihana saada hänet meille kyläilemään ja jakaa pieni pätkä arkea yhdessä. Kiitos Anulle vierailusta, sekä myös ajatuksista, jotka hän halusi meidän blogiin kirjoittaa.

Tässä on Anun lyhyt raportti viikon tapahtumista:

Pienkone pyöri paksun pilviverhon päällä etsien aukkoa, josta pääsisi laskeutumaan. Kone oli käynyt jo aiemmin kokeilemassa laskeutumista, mutta ei saanut siihen lupaa lennonjohdolta huonon sään vuoksi. Lähikaupungissa tehdyn välilaskeutumisen ja tankkausreissun jälkeen oli edessä uusi yritys. Me koneen seitsemän matkustajaa sekä lentäjä rukoilimme Jeesusta auttamaan, jotta paksuun pilviverhoon muodostuisi aukko ja kone pääsisi turvallisesti laskeutumaan. Jeesus vastasi ja lentäjä löysi pienen aukon pilvien keskeltä ja ohjasi koneen turvallisesti alas Ukarumpaan.

38 tunnin matkustamisen jälkeen näin rakkaat ystävät lentokentän laidalla odottamassa koneeni laskeutumista. Seitsemän tunnin aikaero, muutaman tunnin yöunet ja lentokoneissa istumiset unohtuivat, kun olin päässyt määränpäähän. Sadeharjujen kotona söimme illallista, tutkimme tuliaisia ja vaihdoimme kuulumisia. Ensimmäinen päiväni Papualla oli ollut varsin jännittävä. Päivän päätteeksi pääsin kokemaan vielä pienen maanjäristyksenkin.

Viikon vierailuni rytmittyi arjen mukaan. Ja se oli hyvä niin, koska olin tullut viettämään aikaa ystävien kanssa enkä turistimatkalle. Aamuisin veimme lapset kouluun ja Jukka lähti töihin. Kaisa oli saanut järjestettyä omat työnsä niin, että vierailuni aikana hänen ei juuri tarvinnut sähköpostin ja puheluiden lisäksi olla työtehtävissä. Kaisan kanssa kävimme päivisin kävelyillä Ukarumpan kylässä, ostoksilla torilla ja kylän ainoassa kaupassa, laitoimme ruokaa, tiskasimme, istuimme kodin terassilla juoden papualaista kahvia ja jutellen. Ruuan laittamiseen ja tiskaamiseen meni yllättävän paljon aikaa, koska useat asiat piti tehdä eri tavalla alusta alkaen kuin Suomessa, jossa kaupasta saa jo puolivalmiina ja käsiteltynä monia asioita. Lasten koulupäivän jälkeen pelailimme erilaisia lautapelejä ja teimme Kulkuri-verkkokoulun tehtäviä. (Kulkuri on ulkomailla asuvan oppilaan etäkoulu, jossa lapsi oppii suomen kieltä ja tarvittaessa kaikkia peruskoulun aineita suomeksi.)

Kaisa oli järjestänyt meille lauantaille kymmenen kilometrin vaelluksen lähistöllä olevalle vuorelle. Paikallinen mies viidakkoveitsensä kanssa oli oppaanamme ja ohjasi meidät joen läpi, pienen kylän halki ja pitkin pieniä polkuja ylös. Ihastelimme kauniita maisemia ja nautimme hiljaisuudesta. Ylhäällä söimme pienet eväät ja lähdimme paluumatkalle.

Sunnuntaina olimme Kaisan ja Marian kanssa lähikylässä jumalanpalveluksessa. Tykästyin erityisesti seurakunnan bändiin, joka soitti varsin taitavasti ja mukaansa tempaavasti. Myös saarna oli todella hyvä. Aiheena oli kadonnut lammas ja kadonnut hopeakolikko. Saarnaaja puhui siitä, miten Taivaassa on ilojuhla jokaisesta kääntyneestä ja kuinka meidän kristittyjen tehtävä on kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät häntä vielä tunne. Oltiin siis lähetyskäskyn ytimessä. Juuri siksihän Sadeharjutkin ovat lähteneet kauas Papualle, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi oppia tuntemaan Jeesuksen Vapahtajanaan ja Taivas saisi täyttyä. Tämän saman tehtävän todeksi elämiseen meidät jokainen on kutsuttu.

Ehdin viikon reissuni aikana kokea ripauksen siitä elämästä, jota Sadeharjut Papualla elävät. Olen kiitollinen tästä vierailumahdollisuudesta. Ymmärrän paremmin sitä todellisuutta, jossa ystäväni elävät ja työskentelevät. Suomesta katsottuna moni asia Papualla saattaa vaikuttaa kovin alkeelliselta ja kurjaltakin. Matkani aikana ymmärsin kuitenkin, että asiat eivät aina ole toisessa paikassa huonommin ja toisessa paremmin, asiat ovat vain eri tavalla. Ymmärsin myös jälleen ripauksen Jumalan hyvästä suunnitelmasta, siitä miten Hän kutsuu ihmiset juuri oikeisiin paikkoihin ja tehtäviin. Sadeharjujen paikka on Papualla, minun toisaalla. Jumalan suunnitelmassa on hyvä elää.

-Anu

Viime perjantaina lasten koulussa vietettiin urheilupäivää. Lapset on jaettu kahteen eri tiimiin, punaiseen ja keltaiseen. Meidän lapset kuuluvat punaiseen joukkueeseen. Jokainen lapsi kilpailee omassa ikäryhmässä ja kolmen parhaan joukkoon sijoittumalla kerää pisteitä omalle joukkueelle. Päivän aikana on myös paljon joukkuelajeja, joissa punaiset kilpailevat keltaisia vastaan ja voittajatiimi kerää pisteet omalle joukkueelle.

Urheilupäivä on iso tapahtuma, jolloin myös vanhemmat ottavat vapaata töistä, jos mahdollista ja tulevat kannustamaan lapsia tai auttamaan eri urheilupisteille. Tänä vuona minä olin auttamassa Helmin ikäisten tyttöjen ryhmää kulkemaan kilpailupisteeltä toiselle ja Jukka oli mittaamassa pallon heiton tuloksia. Päivä oli koko perheelle mukava ja samalla saimme viettää aikaa toisten perheiden kanssa. Päivän aikana on myös mahdollisuus ostaa ruokaa koululta, jota usein paikalliset tulevat myymään tai sitten voi ottaa omat piknik eväät aamulla kotoa mukaan.

Urheilupäivä alkaa Papua-Uuden-Guinean kansallislaululla ja päättyy tulosten julkistamisella. Ennen tulosten julkistamista on päivän viimeisenä koitoksena köydenveto, jota ainakin meidät lapset odottivat kovasti.

Terveisin,
Kaisa

Viime viikolla kävimme vihdoinkin uusimassa vanhentuneet ajokortit. Yritimme sitä jo heti alkupäivinä, kun olimme palanneet Papualle, mutta silloin ajokortti toimisto oli kiinni. Silloin oli jotkut vaalit ja työntekijät laskivat ääniä. Viime viikolla teimme uuden reissun kaupunkiin. Olimme toimistossa aamulla yhdeksän jälkeen ja ovet olivat auki, mutta työntekijä ei ollut paikalla. Toiselta luukulta löysimme työntekijän, joka sanoi että ajokorttitoimiston piti aueta jo kahdeksalta, mutta työntekijä ei ole vielä tullut paikalle. Lähdimme sitten tekemään ostokset, joita olimme suunnitelleet samalle reissulle. Palasimme tunnin päästä takaisin poliisiasemalle ja tällä kertaa virkailija oli paikalla. Uusiminen ei vienyt onneksi paljoa aikaa ja nyt saamme taas ajaa autoa. Tosin meillä ei ole omaa autoa, joten kovin usein autolla ei tule liikuttua.