Sadeharjuilla

Taas on mennyt pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Arki vie mennessään ja aika menee välillä liian nopeasti. Marraskuussa olin jälleen mukana Vanhan testamentin käännöskurssilla avustajana ja sen lisäksi minulla oli paljon erilaisia tapaamisia projektin suunnitteluun liittyen. Marraskuussa olimme myös jokainen vuorotellen kipeänä, nyt olemme taas kaikki onneksi terveitä.

Täällä odotetaan jo kovasti joulua. Jukan vanhemmat ja veljentyttö saapuvat tänne viettämään joulua meidän kanssa, heidän tuloonsa on enää 15 yötä!

Viime keväänä vierailimme Kuopiossa ja Kallaveden kirkossa saimme kuulla musiikkia seurakunnan nuorisokanttorilta Jarkko Maukoselta. Olisimme mielellään kuunnelleet tuota musiikkia koko illan ja jättäneet oman osuuden väliin, oli niin hyvää musiikkia. Tässä vielä linkki Jarkon tekemään joululauluun, missä joulun sanoma tulee selkeästi esille. Loistavaa, että tällaisia muusikoita löytyy seurakunnista!

-Kaisa

Saimme nauttia ystävämme Anun vierailusta täällä Ukarumpassa viikon ajan syyskuun alussa. Oli ihana saada hänet meille kyläilemään ja jakaa pieni pätkä arkea yhdessä. Kiitos Anulle vierailusta, sekä myös ajatuksista, jotka hän halusi meidän blogiin kirjoittaa.

Tässä on Anun lyhyt raportti viikon tapahtumista:

Pienkone pyöri paksun pilviverhon päällä etsien aukkoa, josta pääsisi laskeutumaan. Kone oli käynyt jo aiemmin kokeilemassa laskeutumista, mutta ei saanut siihen lupaa lennonjohdolta huonon sään vuoksi. Lähikaupungissa tehdyn välilaskeutumisen ja tankkausreissun jälkeen oli edessä uusi yritys. Me koneen seitsemän matkustajaa sekä lentäjä rukoilimme Jeesusta auttamaan, jotta paksuun pilviverhoon muodostuisi aukko ja kone pääsisi turvallisesti laskeutumaan. Jeesus vastasi ja lentäjä löysi pienen aukon pilvien keskeltä ja ohjasi koneen turvallisesti alas Ukarumpaan.

38 tunnin matkustamisen jälkeen näin rakkaat ystävät lentokentän laidalla odottamassa koneeni laskeutumista. Seitsemän tunnin aikaero, muutaman tunnin yöunet ja lentokoneissa istumiset unohtuivat, kun olin päässyt määränpäähän. Sadeharjujen kotona söimme illallista, tutkimme tuliaisia ja vaihdoimme kuulumisia. Ensimmäinen päiväni Papualla oli ollut varsin jännittävä. Päivän päätteeksi pääsin kokemaan vielä pienen maanjäristyksenkin.

Viikon vierailuni rytmittyi arjen mukaan. Ja se oli hyvä niin, koska olin tullut viettämään aikaa ystävien kanssa enkä turistimatkalle. Aamuisin veimme lapset kouluun ja Jukka lähti töihin. Kaisa oli saanut järjestettyä omat työnsä niin, että vierailuni aikana hänen ei juuri tarvinnut sähköpostin ja puheluiden lisäksi olla työtehtävissä. Kaisan kanssa kävimme päivisin kävelyillä Ukarumpan kylässä, ostoksilla torilla ja kylän ainoassa kaupassa, laitoimme ruokaa, tiskasimme, istuimme kodin terassilla juoden papualaista kahvia ja jutellen. Ruuan laittamiseen ja tiskaamiseen meni yllättävän paljon aikaa, koska useat asiat piti tehdä eri tavalla alusta alkaen kuin Suomessa, jossa kaupasta saa jo puolivalmiina ja käsiteltynä monia asioita. Lasten koulupäivän jälkeen pelailimme erilaisia lautapelejä ja teimme Kulkuri-verkkokoulun tehtäviä. (Kulkuri on ulkomailla asuvan oppilaan etäkoulu, jossa lapsi oppii suomen kieltä ja tarvittaessa kaikkia peruskoulun aineita suomeksi.)

Kaisa oli järjestänyt meille lauantaille kymmenen kilometrin vaelluksen lähistöllä olevalle vuorelle. Paikallinen mies viidakkoveitsensä kanssa oli oppaanamme ja ohjasi meidät joen läpi, pienen kylän halki ja pitkin pieniä polkuja ylös. Ihastelimme kauniita maisemia ja nautimme hiljaisuudesta. Ylhäällä söimme pienet eväät ja lähdimme paluumatkalle.

Sunnuntaina olimme Kaisan ja Marian kanssa lähikylässä jumalanpalveluksessa. Tykästyin erityisesti seurakunnan bändiin, joka soitti varsin taitavasti ja mukaansa tempaavasti. Myös saarna oli todella hyvä. Aiheena oli kadonnut lammas ja kadonnut hopeakolikko. Saarnaaja puhui siitä, miten Taivaassa on ilojuhla jokaisesta kääntyneestä ja kuinka meidän kristittyjen tehtävä on kertoa Jeesuksesta niille, jotka eivät häntä vielä tunne. Oltiin siis lähetyskäskyn ytimessä. Juuri siksihän Sadeharjutkin ovat lähteneet kauas Papualle, jotta mahdollisimman moni ihminen saisi oppia tuntemaan Jeesuksen Vapahtajanaan ja Taivas saisi täyttyä. Tämän saman tehtävän todeksi elämiseen meidät jokainen on kutsuttu.

Ehdin viikon reissuni aikana kokea ripauksen siitä elämästä, jota Sadeharjut Papualla elävät. Olen kiitollinen tästä vierailumahdollisuudesta. Ymmärrän paremmin sitä todellisuutta, jossa ystäväni elävät ja työskentelevät. Suomesta katsottuna moni asia Papualla saattaa vaikuttaa kovin alkeelliselta ja kurjaltakin. Matkani aikana ymmärsin kuitenkin, että asiat eivät aina ole toisessa paikassa huonommin ja toisessa paremmin, asiat ovat vain eri tavalla. Ymmärsin myös jälleen ripauksen Jumalan hyvästä suunnitelmasta, siitä miten Hän kutsuu ihmiset juuri oikeisiin paikkoihin ja tehtäviin. Sadeharjujen paikka on Papualla, minun toisaalla. Jumalan suunnitelmassa on hyvä elää.

-Anu

Viime perjantaina lasten koulussa vietettiin urheilupäivää. Lapset on jaettu kahteen eri tiimiin, punaiseen ja keltaiseen. Meidän lapset kuuluvat punaiseen joukkueeseen. Jokainen lapsi kilpailee omassa ikäryhmässä ja kolmen parhaan joukkoon sijoittumalla kerää pisteitä omalle joukkueelle. Päivän aikana on myös paljon joukkuelajeja, joissa punaiset kilpailevat keltaisia vastaan ja voittajatiimi kerää pisteet omalle joukkueelle.

Urheilupäivä on iso tapahtuma, jolloin myös vanhemmat ottavat vapaata töistä, jos mahdollista ja tulevat kannustamaan lapsia tai auttamaan eri urheilupisteille. Tänä vuona minä olin auttamassa Helmin ikäisten tyttöjen ryhmää kulkemaan kilpailupisteeltä toiselle ja Jukka oli mittaamassa pallon heiton tuloksia. Päivä oli koko perheelle mukava ja samalla saimme viettää aikaa toisten perheiden kanssa. Päivän aikana on myös mahdollisuus ostaa ruokaa koululta, jota usein paikalliset tulevat myymään tai sitten voi ottaa omat piknik eväät aamulla kotoa mukaan.

Urheilupäivä alkaa Papua-Uuden-Guinean kansallislaululla ja päättyy tulosten julkistamisella. Ennen tulosten julkistamista on päivän viimeisenä koitoksena köydenveto, jota ainakin meidät lapset odottivat kovasti.

Terveisin,
Kaisa

Viime viikolla kävimme vihdoinkin uusimassa vanhentuneet ajokortit. Yritimme sitä jo heti alkupäivinä, kun olimme palanneet Papualle, mutta silloin ajokortti toimisto oli kiinni. Silloin oli jotkut vaalit ja työntekijät laskivat ääniä. Viime viikolla teimme uuden reissun kaupunkiin. Olimme toimistossa aamulla yhdeksän jälkeen ja ovet olivat auki, mutta työntekijä ei ollut paikalla. Toiselta luukulta löysimme työntekijän, joka sanoi että ajokorttitoimiston piti aueta jo kahdeksalta, mutta työntekijä ei ole vielä tullut paikalle. Lähdimme sitten tekemään ostokset, joita olimme suunnitelleet samalle reissulle. Palasimme tunnin päästä takaisin poliisiasemalle ja tällä kertaa virkailija oli paikalla. Uusiminen ei vienyt onneksi paljoa aikaa ja nyt saamme taas ajaa autoa. Tosin meillä ei ole omaa autoa, joten kovin usein autolla ei tule liikuttua.

Meidän tyynyt ovat olleet tunkkaisia jo pidemmän aikaa. Kun tulimme takaisin Ukarumpaan, niin yritin pestä suurimman osan tyynyistä, koska monet olivat tunkkaisia ja homeisia. Osa niistä piti heittää pois. Meidän aikuisten tyynyt jäi pesemättä heti alkuun ja nyt olen parina aamuna haistellut homeen hajua niistä. Ajattelin heittää ne koneeseen ja alla lopputulos toisesta tyynystä. Olemme vakasti harkinneet uusien tyynyjen ostamista, mutta mistään läheltä emme niitä saa ja tilaamiseen menee aikaa useampi viikko, joten se on aina jäänyt. Mutta nyt kai pitää laittaa uudet tyynyt tilaukseen, että edes jossain vaiheessa saisimme paremmat tyynyt.

Pääsimme kuin pääsimmekin eilen matkaan suunnitelmien mukaan. Emme ole ehtineet päivittämään tilannetta, kun olimme kiireisiä pakkaamisen, Kansanlähetyspäivien ja lääkärikäyntien takia. Helmiltä ei löytynyt mitään vakavaa. Viime viikolla lääkäri määräsi lisää tutkimksia jotka tehtiin eilen. Odottelimme iltapäivään asti tuloksia ja jännitimme, että päästäänkö lähtemään. Nyt olemme Singaporessa pari päivää leipäilemässä ja ihmettelemässä, että tosiaan pääsimme lähtemään. Kiitos teille rukoustuesta!! Jälleen saimme todeta, että yksin emme voisi lähteä matkaan ja että yksikään lähtö ei ole itsestäänselvyys.

-Kaisa