| Pitkäksi ehti venähtää tauko blogiin kirjoittamisesta. Joululoman jälkeen pääsimme nopeasti taas kiinni tavalliseen arkeen. Aamut alkavat eväiden laittamisella lapsille ja lasten viemisellä hoitoon ja kouluun. Koulusta ei saa ruokaa, joten eväät on tehtävä joka päivä. Välillä on miettiminen, että miten pienelle koululaiselle saa tarpeeksi syötävää pitkän koulupäivän ajaksi. Leevin koulupäivät ovat kuusituntisia ja kahtena päivänä viikossa on yksi ekstratunti englannin opetusta niille, jotka eivät puhu englantia äidinkielenä. Leevi on onneksi nauttinut koulusta paljon ja pitkät koulupäivät eivät ole haitanneet.
Helmi jatkaa pikkueskaria kaksi kertaa viikossa ja muina aamuina on Lennin kanssa hoidossa tai kotiapulaisen kanssa kotona. Lapset tykkäävät paljon paikallisesta ystävästämme, joka käy meillä joka viikko auttamassa kotitöissä ja hoitamassa lapsia.Me jatkamme samoissa töissä Jukan kanssa. Jukka tekee töitä edelleen lentoliikenteen ohjelmien parissa. Minä jatkan puolipäivätyötä klinikalla. Aloitamme tänä vuonna myös työt Waskia kieliryhmän parissa. Waskia sijaitsee Karkar-nimisellä saarella lähellä Madangia, missä vietimme viidakkoleirin. Waskialla on oma Uusi Testamentti ja tällä hetkellä paikallinen tiimi on kääntämässä vanhan testamentin kirjoja. Meidän tehtävämme on olla tukemassa heidän työtä, olla yhteydessä ulkomaiseen rahoittajaan ja auttaa kääntäjiä pääsemään koulutuksiin jne. Emme ihan tarkkaan vielä tiedä kaikkea tehtävään liittyvää, mutta olemme innoissaan tehtävästä ja ehkä pääsemme myös joskus vierailemaan paikanpäällä. Tapasimme kaksi kääntäjää täällä Ukarumpassa, kun he olivat viime vuonna koulutuksessa täällä. Ukarumpassa sekä eri puolilla Papua-Uusi-Guineaa järjestetään käännöstyötä tekeville paikallisille koulutuksia. Täällä on ollut sadekausi viimeiset kuukaudet. On hyvä että sataa, mutta se tarkoittaa myös sitä, että joka paikassa on mutaa. Meidänkin takapihan nurmikko on melko löllöä ja hetken ulkona leikkimisen jälkeen lapset ovat ihan mudassa. Sade- ja ukkoskuurot ovat välillä melko rajuja ja parhaimmillaan täällä on satanut lähes vuorokauden putkeen. Välillä on kuitenkin päiviä, ettei sada ollenkaan ja suurimmaksi osaksi aamupäivät ja päivät ovat aurinkoisia, joten lämmin täällä on edelleen. Reilu vuosi sitten maa kärsi kuivuudesta ja monien puutarhat kuivui eikä tuottanut satoa pitkään aikaan, joten sateet ovat erittäin tarpeellisia tälle maalle. Kaisa |
 
|
Kommentit:
Lapset näyttää suihkussa käyneiltä, jos katsoo hiuksia. Jaloista saa kuitenkin oikeamman kuvan siitä, että kura on lentänyt. Terveisiä teille mummulasta, odotamme että saisimme nähdä livenäkin.
Mukava lukea taas kuulumisianne. Voimia työhön ja arkeen!
Näyttääpä kotoisalta tuo lasten pyöräily mudassa ja kurassa, tulee mieleen entiset ajat Komperossa. Kun pojat otti pois pyörästä takalokasuojan ja ajoivat pahimmista kuralätäköistä, selkäpuoli ravassa tukkaa myöten. ( kyllä kesä märkänsä kuivaa) Siellä on ihanan vehreä luonto. Meillä täällä pakkanen paukkuu 20 asteen tienoilla. Paljon rakkaita terveisiä teille sinne kaikille! Siunauksin ukki ja mummo
Heipä hei Kaisa ja Jukka! Olemme mielenkiinnolla seuranneet teidän elämäänne siellä "maailiman äärissä". Muutama päivä sitten sukulaistytär lähti yksin rinkka seljässään samalle suunnalle Indonesiaan, tosin vain pariksi viikoksi. Teille kaikille varjelusta jokaiseen hetkeen. Terveiset Viitalasta
Lapset näyttää suihkussa käyneiltä, jos katsoo hiuksia. Jaloista saa kuitenkin oikeamman kuvan siitä, että kura on lentänyt. Terveisiä teille mummulasta, odotamme että saisimme nähdä livenäkin.
Mukava lukea taas kuulumisianne. Voimia työhön ja arkeen!
Näyttääpä kotoisalta tuo lasten pyöräily mudassa ja kurassa, tulee mieleen entiset ajat Komperossa. Kun pojat otti pois pyörästä
takalokasuojan ja ajoivat pahimmista kuralätäköistä, selkäpuoli ravassa tukkaa myöten. ( kyllä kesä märkänsä kuivaa) Siellä on ihanan vehreä luonto. Meillä täällä pakkanen paukkuu 20 asteen tienoilla. Paljon rakkaita terveisiä teille sinne kaikille!
Siunauksin ukki ja mummo
Heipä hei Kaisa ja Jukka!
Olemme mielenkiinnolla seuranneet teidän elämäänne siellä “maailiman äärissä”. Muutama päivä sitten sukulaistytär lähti yksin rinkka seljässään samalle suunnalle Indonesiaan, tosin vain pariksi viikoksi.
Teille kaikille varjelusta jokaiseen hetkeen.
Terveiset Viitalasta